Terveiset Ryttylästä!

Saavuimme tänne maanantaina lumipyryssä.
Auto oli pakattu täyteen tavaraa, tosin mun kaksi henkilökohtaisten tavaroiden laatikkoa jouduttiin jättämään vielä Tampereelle, sillä ne eivät yksinkertaisesti mahtuneet autoon. No, saan ne sitten tän viikon lopussa, kun menemme takaisin Tampereelle jatkamaan kesken jäänyttä urakkaa.

Täytyy sanoa, jotta muutto ja varastoon pakkaus on viel aikast lailla vaiheessa. Sairastuin vatsatautiin viikonloppuna ja kuumeisena hoipertelin ja yritin pakkailla. No, onneksi ei ole vielä ihan paniikki, sillä asunto ei ole vielä mennyt kaupaksi. Vaikkakin olisihan se ollut mukava, jos tämä projekti olisi ollut jo ohi tänne Ryttylään tultaessa.

Tietokoneen sain yhdistettyä verkkoon jo heti tulopäivänä. Todella mukavaa. Paitsi, että tässä tuli pienoinen takaisku. Koneesta hävisivät äänet tyystin, ei kuulokkeet, irtokaiuttimet, eivätkä koneen kaiuttimet päästä pihaustakaan. Ei edes henkilöt, jotka tietävät koneista enemmän kuin meikäläinen, saaneet niitä toimimaan. Kone vain ilmoittaa, jotta laitteet toimivat oikein... mutta edes koneen avaus- ja sulkemisäänet eivät kuulu.
Soittelin eilen Fujitsu-Siemens huoltoon, ja tulevat noutamaan koneen ilmeisesti tän päivän aikana. Heillä korjausaika on keskimäärin 5 työpäivää + 2 päivää kuljetuksiin. Eli toivottavasti saisin tän koneen takaisin ensi viikon lopussa.
Pikkasen harmittaa. Kone on ollut meillä vasta kuukauden ja heti piti mennä rikki!

Tämä ensimmäinen viikko täällä opistolla on aika löysä. Meille on annettu lista luettavista kirjoista ja pikkasen kirjallisia etätehtäviä. Täällä on meneillään Kansanlähetyksen työntekijäpäivät, jonne voimme osallistua omien halujemme mukaan.
Aion itse tehdä nuita etätehtäviä, ulkoilla ja ottaa levon kannalta. Tuo muuton loppurutistus vei voimat, kun kerran olin vielä kipeänä. Isäntä osallistuu joillekin luennoille ja kertoilee sitten minulle pääkohdat. Hih! Hyvä työnjako! No, hällä on enemmä päätä tämmöisille luennoille. Suodattaa mulle sitten asiat selkokielellä. ;-)

Yhdeksäs päivä sitten alkaa opiskelu todenteolla. Meille on annettu lukujärjestys ja ihan tiiviille näyttää. Mutta odottelen positiivisella mielellä mitä kurssi tuo tullessaan.

Jatkanen kirjoittelua, jahka saan taas koneeni huollosta takaisin.

:-)

Muuton keskeltä

Terveiset täältä muuton keskeltä.

Tammikuun toinen päivä pitäisi sitten asettua Ryttylään koulutettavaksi...

Ukot tuossa raijasivat 3 peräkärryllistä huonekaluja varastoon. Nyt täällä on enää sängyt ja muutama tuoli. Laatikoitakin on tullut vietyä ihan varastoon kiitettävästi, tosin kyllä täältä vielä löytyy erinäisiä tavarakasoja ympäri asuntoa. Nekin pitäis jaksaa ahtaa laatikoihin huomisen ja ylihuomisen aikana. Huh! Kyllä tää muuttaminen on aina yhtä rankkaa, varsinkin, kun tavarat pitää nyt säilöä varastoon.

Meil kyl kävi pikkasen huono säkä, jotta just kun olis tarttenut voimia eniten, niin isäntä meni saamaan flunssan ja meikäläinen ruikkutaudin. Onneksi pikku neitimme on aikast hyvässä kunnossa ja pääsi serkuilleen leikkimään pahimman muuttorumban ajaksi. :-)

Meijän nettiyhteys katkee 2. tammikuuta. En ole varma, kuin pian saan liitettyä koneeni koulun verkkoon... Mutta jahka pääsen taas linjoille, kertoilen kuulumisia, kuin opiskelu on lähtenyt käyntiin Ryttylässä.

HYVÄÄ JA SIUNATTUA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

Terkut Ryttylän reissulta

Tänään kävimme pikavisiitillä Ryttylässä. Oli ihan mukava päästä katsomaan ihan livenä opiston ympäristöä. On paljon helpompi orientoitua muuttoon kun on nähnyt asunnon jo edeltä käsin.

Meille on varattu ihan mukava "kaksio" siitä opiston asuntolan käytävältä. Rakennus on sellainen iso monikerroksinen kivinen talo... vanha kuin mikä. Meillä on siis huone ja isohko keittiö, sekä oma suihku/Wc.
Meidän neidin sänky varmaan nostetaan siihen keittiön puolellea, sillä emmehän me pahemmin kokkaile, kun käymme opiston puolella syömässä. Näin saamme rauhoitettua sitten hänen nukkumaan menon.

Muutenkin opiston alue tuntui mukavalle. Se on keskellä rauhallista maalaismaisemaa. Neidillekin on siinä ihan mukava ja turvallinen leikkimisympäristö ja kurssillemme on tulossa muitakin perheitä, eli leikkikavereitakin piisaa. Saimme hänelle eskaripaikan englannninkielisestä päiväkodista, (tosin eskari on suomenkielinen) ja kurssimme toinen eskarilaistyttö käy samaa eskaria. Eli olosuhteisiin nähden asiat ovat vallan mainiosti.

Sähkökatkoksia tulee kuulemma aikast usein, jos on vähänkin myrskyisää. Sähkölinjat kulkevat metsien halki, ja aina siellä joku puu kaatuu linjojen päälle. Eli vaikka saamme asuntoomme langattoman yhteyden nettiin, ja tietsikassa on akku, niin kyllähän sähkökatkos vaikuttaa sitten yhteyteen, kun lähetin toimii sähköllä...
No, sitten voi juoruilla puhelimessa. ;-D


Rivitaloasuntomme ei ole vielä mennyt kaupaksi, vaikka katsojia on käynyt. No, toisaalta tämä joulun alus aika vaikuttaa asiaan aika tavalla. Onneksi saatiin pankista "lyhennyksetön vuosi", eli maksamme vain korkoa. Opiskelun ajaltahan emme saa muuta kuin sen parin sadan euron opintotuen,,,, joten sillä ei pahemmin lainoja lyhennellä.
No, toivotaan, jotta tää menis kaupaksi heti vuodenvaihteen jälkeen.

Joulu tulee,... mutta tässä on ollu niin paljon mietittävää, jotta on ollut pikkasen vaikea asennoitua koko asiaan. No, josko sitä jotenkin pystyisi hetkoseksi rauhoittamaan mielensä ja laittamaan vähän kotia viihtyisämmäksi joulun pyhien ajaksi. (Sen minkä pakkailulta kerkiää)
Apua! Kolmen viikon päästä pitäisi asuntomme olla jo aikast tyhjä!!!! Iiik! Tulee kiire!
Hih!

Olen tässä viimeaikoina ruvennut tekemään pitkiä kävelylenkkejä ihan säännöllisesti... Aamulla kun vien neidin päiväkotiin, olen jatkanut suoraan tunnin kävelylenkillä. Täytyy sanoa, jotta olo on muuttunut positiivisesti ja syksyllä alkanu painonpudotusprojektikin on saanut vauhtia.
Viime kesästä on tippunut sellainen 11, 5 kiloa! Vielä olis pikkasen kirittävää, niin saan palkita itseni nappanahkaisilla farkuilla,, (mikäli varat sallivat) Hih!
Kävely on myös omiaan ehkäisemään tätä muuttostressiä ja elämän muutoksen aiheuttamaa "pihalla oloa". Varsinkin, kun ostin korvanapin puhelimeeni, niin siinä kävellessä on kiva juoruilla kavereiden kanssa....

Että näihin tunnelmiin täältä Tampereelta!

;-)

Talvikin tulla jolkotti

Tampereella on tosi lumista ja liikenne tuntuu takkuilevan. Olen ihan iloinen, jotten harrasta pahemmin talviautoilua. Säästyypä isännän tilipussi korjaamolaskuilta.

Hankittiin kotvasen aikaa sitten kannettava tietsikka... ihan Japaniin lähtöä silmällä pitäen, jotta saamme "Suomi-näppis" koneen mukaamme. Kyllä vaatii pikkasen totuttelua tän näppäismistöllä kirjoittaminen. Tuo hipaisuhiiri on nääs tuossa keskellä edessä, ja eikös mun peukalot hipaise sitä vähän väliä. Eli kursori pomppii paikasta toiseen ja huomaan kirjoittavani jotain aivn omituista mongerrusta. Välillä lauseen loppu saattaa pompata ensimmäisen sanan puoliväliin... :(
No, olemme aikeissa hankkia irtonäppiksen, niin josko tuo elämä pikkasen helpottuis.

Koneen mukana hankittiin uusi web kamera. Ja tässä koneessa toimii sentä äänikorttikin. Eli mikäs tässä on nyt Messengerissä jutella. Vielä kun saa uusittua nuo kuulokkeet, niin voi sanoa, että vallan täydellistä. :-)
Eli ystävät ja tuttavat, pistelkääpäs niitä teidän Messenger osoitteita. (Yahoo, MSN ja Skype)

Huomenna olis sitten vika Japanin tunti... tai jatkaahan tuo alkeiskurssi keväällä, mutta itse olemme silloin jo Ryttylässä.
Käytiin muuten eilen Kiinalaisessa syömässä yhden toisen tulevan lähettiperheen kanssa... siis tulevat kurssitoverit. Alunperin olimme menossa sushille, mutta ko. ravintola olikin sunnuntaisin kiinni. No, henkilökohtaisesti pidän enemmän kiinalaisesta ruuasta, jota onneksi myöskin Japanissa saa monesta paikasta. :-P Nam! Oli hyvää! Varsinkin ne friteeratut katkarapupallerot!!!!

Eipä tässä ole paljoa mitään tapahtunut. Pakkailupuuhissa en ole päässyt puusta pitkään. Entinen makuuhuoneemme on edelleen laatikoiden valtaama ja tyhjiä laatikoita pitäisi alkaa metsästämään.
Asuntomme ei ole edelleenkään mennyt kaupaksi, vaikka sunnuntaina kävikin 8 henkeä katsomassa.
Juu, olemme saaneet kommentteja, jotta miksi emme vuokraisi asuntoa jollekin, mutta mieluummin muutamme tämän nyt käteiseksi ja samalla sitten pääsemme veloista eroon. Näin meillä on pieni varmuusrahasto olemassa, jos maailmalla sattuu jotain hälyttävää.
Luulen, jotta jossain vaiheessa hankimme jonkun kerrostalokaksion ja vuokraamme sen sitten jollekin. Näin meillä on sitten joku kiinnekohta mökkimme lisäksi, Suomeen paluuta silmällä pitäen. Mutta seurailemme tilannetta ja teemme sitten harkittuja päätöksiä. Nyt tämä asunnon myynti tuntuu kuitenkin meidän tilanteeseen parhaimmalle ratkaisulle.

Tuossa edellisessä kirjoituksessani viittasin näihin ailahteleviin mielialoihin. Nyt on ollut taas paljon helpompaa. Silloin oli flunssa iskemässä päälle ja muutenkin sitä oli enemmän ja vähemmän pohdiskellut kaikkea. Parempi olla ajattelematta liikaa tunteella, niin on helpompi olla tässä muutosten pyörteissä.
Mieli keveänä ja toiveikkain ajatuksin katselen tulevaisuuteen :-)

No, palailen taas kirjuuttelemaan tänne, jahka taas tulee jotain enemmän tai vähemmän tähdellistä asiaa.

LC

Marraskuukin lähestyy loppuaan

Ei ole tässä paljoa jaksanut blogia päivittää. Eikä kyllä ole ihan mahottomasti ollut kirjoitettavaakin. Taitaapi se syksyn pimeys viedä viimeisetkin voiman rippeet.

Viikonloppuna tuli käytyä Turussa Maatanäkyvissä festareilla. Tosin jouduin tulemaan takaisin jo lauantai-iltana, kun muksu sairastui. Harmittaa kun jäi pääkonsertti kuulematta.

Atk-kurssi lähenee loppuaan ja huomenna on sitten kurssin viimeinen päivä. Siitä sitten alkaakin varsinainen rumba. Ensin työkkäriin ja sen jälkeen pitää lähteä käymään Kelassa ja erinäisissä muissa paikoissa. On niin paljon selville otettavaa ja ratkaisemattomia kysymyksiä, jotka ovat odottaneet sitä päivää, jolloin pääsen vapaasti kaupungille ihan näin virka-aikaan.

Nyt se iso pyörä on kierähtänyt. Olemme pistäneet asunnon myyntiin ja tiedämme kuta kuinkin mihin Ryttylässä muutamme. Nyt olemme alkaneet selvittelemään muksun eskari asioitakin. Iltapäivällä pitäisi soitella yhteen yksityiseen englanninkieliseen eskariin ja yrittää saada tyttärellemme paikka..
Myöski eräs Japaniin ens kuussa lähtevä lähettikin soitteli ja kertoi viimehetken kuulumisia.

Nyt on henkisesti sellainen jännä olo...
Kolme kuukautta kestänyt tietsikka kurssi lopuillaan, muutto edessä, kaikki tutut päivärutiinit ovat muuttumassa...
Olen innolla lähdössä sinne lähetyskurssille ja sitten tulevaisuudessa Japaniin, eli ei sen suhteen ole mitään muutoksia..... Päin vastoin.

Mutta kyllähän tässä sellaista ylä ja alamäkeä omissa fiiliksissä on havaittavissa. Siis intoa on piukeena, mutta se sininen kaihomieli välillä iskee rankasti päälle. Kai tää on ihan normaalia tässä tilanteessa oleville.
On jotenkin henkisesti raastavaa purkaa kotiaan ja pakkailla varastoon edeltä määräämättömäksi ajaksi. Ja silti sinulla ei ole tulevaisuuden kuviot vielä tarkasti selvillä. Tai onhan ne tavallaan, tiedetään, jotta Japaniin lähdetään,... sitten joskus...
Mutta silti se konkreettinen puuttuu. Ei ole tietoa sijoituspaikasta, lähdön päivämääristä, ei edes kesästä pysty vielä mitään sanomaan.
Yleensähän kun muutetaan ja tapahtuu muita tulevaisuuden suunnitelmia, vanhaa purkaessa on jo jotain konkreettista jonne suunnata ajatukset. Näin luopuminen helpottuu, esimerkiksi kun vanhasta asunnosta muutetaan uuteen, on helpompi luopua vanhasta, kun suunnittelee jo intoa piukeana uuden sisustusta.

No, ei tässä mitään valittamista ole. Näihin kysymyksiin varmasti saadaan vastauksia heti kurssin alettua. Mutta odottavan aika on pitkä. Eli pitää vaan rauhassa yrittää olla rennosti ja odottaa. Olen onnellinen, jotta olen päässyt mukaan tälläiseen suureen prosessiin.
Mutta myönnetään ihan näin julkisestikin, jotta kyllä sitä välillä tulee pieni itku, kun asioita ajattelee tunteella. Ei ole helppo jättää kaikkea tuttua turvallista taakseen ja tehdä suurta hyppyä tuntemattomaan.

Tähän voi vain sanoa, jotta kun on turva Jumalassa, niin mikään asia ei ole ylitse pääsemätöntä. Täytyy vain luottaa ja opetella odottamaan.
Ja saahan sitä itkeä jos itkettää ja nauraa jos naurattaa. Kullakin on omat tapansa purkaa paineita ja käsitellä asioita. Ja toisilla tunteet herkemmin pinnassa.

Että ihan näin tuttaville ja ystäville vaan viestinä, että ei pidä ihmetellä, jos meikäläinen on vähän "herkällä tuulella".
Kaikki tsemppi ja kannustus on tervetullutta. Ja esirukouksiakin kaivataan! Kyllä tässä hengissä selvitään.

Tässä tuli ny aikasmoinen vuodatus, enkä ole varma, onko tässä päätä eikä häntää. Mutta siksihän tämä Blogi on olemassa, jotta täällä voi vuodattaa näitä sisimpiä tuntoja. Hih! Lukijan vastuulla. ;-)

Asuntoasiaa ja muutoksia päivämääriin

Viimein on selvinnyt, jotta meille on varattu kaksio opiston yhteydestä. Lisäksi Sleyn kautta tulevat 3 perhettä aloittavat kurssin jo 2.1.06, muut kurssilaiset liittyvät mukaan sitten 9.1.06.
Tuntuu todella mukavalle, jotta jotkut asiat ottavat jo selvitäkseen.

Eilen sattui japanin tunnilta tullessa ihan mukava ylläri. Eräs mies henkilö, joka on samalla tunnilla mun kanssa otti mut kiinni rappusissa ja kysäisi, jotta minäkin olen siis menossa Ryttylään kurssille. Sitten kävi ilmi jotta hän vaimoineen on tulossa samalle lähtetyskurssille ja tavoitteena olis myös lähteä Japaniin. Hih! Ja me kun ollaan käyty koko syksy samoilla tunneilla. No, eipä siellä japanin tunneilla kovinkaan paljon ehdi muihin oppilaisiin tutustua. Kaikki tulee ja menee.... illalla jo kiire kotiin.

On todella mukava nähdä kurssilaisia etukäteen. Jotenkin tulee sellainen erilainen tunne. Aiemmin sitä on tavallaan käyny tätä prosessia ihan yksin ja ollut ihan ymmällä kaikkien kysymystensä kanssa. Nyt kun tapaa ihmisiä, joilla on samat suunnitelmat, niin ei koe enää olevansa yksin.
Tosi hienoa, jotta Japaniin on lähdössä meidän lisäksi muitakin. On paljon helpompi lähteä "isommalla porukalla" suureen tuntemattomaan. Ei tule niin orpo olo.
Tulemme todennäköisesti tapaamaan ihan porukalla tässä jossain vaiheessa ennen kurssin alkamista. :)

LC

Marraskuu

Jeps! Ny on niin ku päästy Marraskuun puolelle. Vähiin käy aika, ennen kuin loppuu.

Tämä blogin päivitys on vähän laahannut jälkijunassa, mutta välillä tuntuu olevan paljon muuta, ettei ole saanut aikaiseksi pistää tikkua ristiin asian hyväksi.
Tosiaan, kuten edellisessä viestissä kirjoitin, niin siirsin nuo käsityöhöpötykset tuonne toisen blogin puolelle, niin pystyn selkeämmin keskittymään tässä blogissa itse asiaan.

Koko syksy on mennyt odotuksen merkeissä. Syyskuun puolella meille ilmoitettiin, jotta meidät on virallisesti hyväksytty lähetyskurssille, ja tän kuluvan viikon aikana saatiin asia viimein myös kirjallisena.
Kovin on asiat muuttuneet matkan varrella. Nyt emme olekkaan menossa Kauniaisten Raamattuopistolle kurssille. Ko. kurssi ilmeisesti peruttiin, sillä toinen järjestö jonka piti järjestää ko. kurssi yhteistyössä SLEY:n kanssa ei saanutkaan riittävästi lähtijöitä.
Nyt Kyseinen kurssi pidetään RYTTYLÄSSÄ yhteistyössä Kansanlähetyksen kanssa.

Tämä on sinänsä ihan onnellinen käänne, sillä sijainniltaan Ryttylä on lähempänä Tamperetta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, jotta meidän on helpompi hoitaa muksun kouluun tutustumiset, oikojakäynnit ja muut käytännön asiat Tampereella. Helsingin seudulta olisi ollut lähes tuplasti matkaa.

Samaten matka mökillemme on paljon lyhyempi, joten näillä näkymin pystymme käymään siellä jo varhaisesta keväästä alkaen.

Ja yks mikä on ihan huippu juttu; Helsinkiin en olisi moottoripyörääni viitsinyt viedä, mutta Toijalasta Ryttylään on ihan mukava matka, ja siellä uskaltaa jättää pyörän jopa opiston parkkipaikalle. Helsingissä en olisi mielelläni sitä kadunvarteen jättänyt. Eli nyt pystyn sitten ajelemaan tän vikan kesän siltä osin kun vaan vapaata aikaa riittää. :) :) :)

Nyt on vielä auki se, että muutammeko opiston asuntolaan vai johonkin yksityisasuntoon... ja tällä on vielä vaikutuksia myös meidän tietoliikenne yhteyksiin. Sitä kun on tottunut käyttämään internettiä vähän joka asiaan, niin Japanin opiskeluun, kuin yhteyden pitoihin. Olisi hankalaa, jos joutuisi yömyöhään kököttämään jossain atk-luokassa, mikäli omassa kämpässä ei olisi nettiyhteyttä.
No, tuo on toisaalta toissijainen asia, mutta totta kai sitä tuommoisiakin miettii.

Asuntoakaan emme ole vielä pistäneet myyntiin. Tätä pitäisi pikkasen tyhjennellä. Olemme eläneet jo muutaman kuukauden puolityhjien laatikoiden kanssa. Sohvakaluston lahjoitimme FIDA:lle ja siirsimme sänkymme olohuoneeseen. Nyt entinen makuuhuoneemme on sekalainen kaaos. Alunperin meidän piti vähitellen pakata sinne laatikoita siististi pinoon ja sitten siirtää niitä pikkuhiljaa varastoon... Mutta projekti jäi kesken. Siellä on erinäinen määrä laatikoita ja sinne on sittemmin tullut heitettyä ylimääräisiä tavaroita ja vaatteita sen laatikkopinon päälle...
Edessä on siis aikamoinen urakka.
Näillä näkymin pääsemme parin viikon kuluttua kuljettamaan nuita laatikoita meille tarkoitettuun pitkäaikais varastoon. Eli sitten tämä kodin pakkaus-homma pääsee taas jatkumaan.

Uusin kysymysmerkkejä herättänyt asia; Kävimme muksun kanssa hammaslääkärissä tarkastuksessa. Pikkuneidillä on jonkinasteinen purentavika. Eli nyt odottelemme pääsyä oikojan konsultaatioon. Edessä lienee vuosien oikomishoito. Mitenköhän tämä tulee vaikuttamaan meidän kuvioihin???
Jotta en hyppisi tuttuun tapaan seinille, yritän vakuutella itselleni, jotta kyllä asiat hoituu.


Kieltämättä tässä on saanut kasvaa aikasta paljon henkisesti. Itse kun olen "heti tänne kaikki nyt", "halki, poikki ja pinoon" ihminen, niin tämmöinen itsestään riippumaton odottelu on vaatinut hermoja ja kärsivällisyyttä. No, tulen tarvitsemaan kumpaakin piirrettä sopivassa sekoituksessa tuolla lähetyskentällä. Japanissa lähinnä kärsivällisyyttä enemmänkin, joten kokemus tulee olemaan meikäläisen impulsiiviselle luonteelle erittäin kasvattava.
Toivottavasti pärjään.

Niin, tuon kurssinkin viralliset päivämäärät selvisivät. Alunperin luulin, jotta se olis kestänyt kesäkuun loppuun, mutta päivämäärät ovatkin 9.1.06-31.5.06
Meidän kuulemma pitäisi heti tammikuun alussa päättää, lähdemmekö sitten Amerikkaan kielikurssille. Olemme kyllä alusta asti puhuneet haastattelijoidemme kanssa, jotta emme lähtisi.
Meillä kuitenkin on englannin kielessä kohtalaiset taidot... ei ehkä kieliopillisesti, mutta käytännön kielitaito on sen tasoista, jotta pystyy aika syvälisiinkin keskusteluihin ulkomaalaisten ystävien kanssa.
Japanissa ei kuitenkaan pärjää englannilla. Eli englanninkielentaitoa tarvitaan ainoastaan silloin, kun opiskelemme Japania Tokyossa kielikoulussa.
Itse haluaisin lähteä sitten suoraan Japaniin. Tai ainakin en ole valmis lähtemään kesällä 4 kuukaudeksi kielikouluun. Täällä on vielä liian paljon selviteltäviä asioita. Se on eri asia, mikäli Japaniin lähtö lykkääntyisi huhtikuuhun -07 virallisten kutsujen ja Tokyon kielikoulun lukukausien vuoksi. Siinä tapauksessa voisikin käyttää tämän odotusajan englannintaidon petraamiseen. Tosin tämän voisi tehdä myös täällä Suomessakin... lienee järjestöllekin halvempi ratkaisu.

No, tää on ny vaan mun pohdintaa. Asiat menevät niin kuin menevät. Eipä tässä nyt mitään ehdottomia olla. Täytyy toimia ja joustaa olosuhteiden mukaan. Mutta tottakai pitää olla unelmia, haaveita. Ja tietenkin pitää itselleen selvittää, mitä oikein haluaa ja toivoo.

LC

P.s.
Kirjoitan tähän itselleni muistettavia asioita. Tässä ne säilyvät paremmin, kuin jossain irtolapulla.

* Ota selvää rokotusohjelmasta
* Käy Kelassa ja selvitä sairasvakuutus juttuja
* Ota yhteyttä kouluun ja kysele muksun mahdollisuuksia päästä engl. kiel. luokalle
* Selvittele oikojan konsultaatiokäynnin ajankohtaa.
* Muista tehdä lista paikoista, joihin osoitteen muutos
* Peru vastuuvakuutus!!!!!!!!!!!!!!

Nurtsin laidalla uusi nurkkaus

http://nurtsinlaidalla.blogspot.com/
Päätin keskittyä käsitöihini ja muihin harrasteisiini ihan omassa karsinassa. Jatkossa pitäydyn täällä Nurmikon puolella muihin arkisiin tapahtumiin ja tuleviin suuriin elämän muutoksiin.

LC :)

Edellisen viikon pipourakan tulokset

Moro!

Meidän ajokauden päätösbileet poikivat muutaman tilauksen. Tässä on tulos.
Nyt työn alla on jälleen yksi laukku, jonka yritän saada valmiiksi viikon loppuun mennessä.




Meidän pikkuneidillä on ollut vähän flunssan poikasta ja nyt tuntuu, jotta se taitaa iskee meikäläiseenkin. Ei kivaa!
No, josko tässä rauhallisesti ottamalla ja levolla pääsis sen kummemmitta räkätauditta.
*menee ottamaan kuumaa mehua*

Kiitos Kaunis jättämistänne viesteistä! Mukava nähdä, jotta täälläkin on elämää.

LC

Maanantaiaamun tuskaa!

Viikonloppu oli ja meni... vähän liiankin nopeasti.
Tämän aamuinen herääminen oli aikas tahmeaa... ulkona kylmää ja tuulista. Ei todellakaan tehnyt mieli nousta pedistä ja lähteä köpöttelemään koulutielle. No, pakkohan se oli, sillä excel-harjoitukset kutsuivat ja tällä viikolla on tentti.
Täällä sitä nuokutaan näppiksen ääressä ja yritetään pysyä hereillä ainakin tämän kahvitauon ajan... vatsaakin kivistää ja hartiat on jumissa...
*mouruaa kuin Karvinen* (joka on varmaan maailman tunnetuin maanantain vihaaja)

Nyt tarvitsis kyllä jotain todella piristävää!

Huomenna pitäisi mennä taas ostamaan lisää mustaa hahtuvaa. Saas nähä sekoaako meikäläinen siellä Pellavasopissa ja tulee taas ulos mukanaan kaksi täyttä muovikassillista hahtuvia. :-O

Pirteää alkuviikkoa kaikille! *yrittää sanoa kauhean vakuuttavasti ja haukottelematta*

LC
p.s. Vierailijat! Olisi todella mukavaa, jos joskus jättäisitte tänne puumerkkinne. Olis kiva nähdä kutka ja ketkä täällä tekevät visiittejään. Pienet kommentit piristäisivät kummasti. :D

Pipokokoelma

Kiinnostuneiden pyynnöstä keräsin tähän yhteen osan jo tehdyistä pipoistani.
Malleja, värejä, kuvioita ja kokoja pystyy varioimaan vaikka kuinka.
LC

Kynnet

Tulimme hetko sitten sisälle pihahommista. Kuinkas sattuikaan, taloyhtiössämme oli vallan pihatalkootkin. Ei välttämättä mikään hyvä päivä, sillä sitä mukaa kun haravoitiin, lehdet levisivät takaisin nurmikolle.
Haravoimme oman asuntomme edustan ja sitten veimme muutaman kottikärryllisen lehtiä yhteisiltä alueilta. Sitten liukenimme vähin äänin sisälle...

Uusin innostukseni... Kynsien koristelu!
Keksin viikko sitten, jotta geelikynää pystyy hyödyntämään hyvin myös kynsien koristelussa. Monethan maksavat itsensä kipeiksi käydessään kauneussalongeissa laitattamassa kaiken maailman koristeita kynsiin.
Kokeilin piirtää geelikynällä kynsilakan päälle ja laittaa ohuen kerroksen suojalakkaa maalauksen päälle. Lopputulos oli ihan kivan näköinen ja kestävä. Vielä jos joku muu tekee kuviot, jälki on paljon parempaa. Itselläni ainakin oli vaikeuksia piirrellä vasurilla selkeitä kuvioita oikean käden kynsiin.
Lueskelin ystävättäreni blogia. Hän oli myös kokeillut ideaani ja laittanut kuvat kynsistään. Näyttivät tosi näteille.
Ajattelin, josko minäkin ikuistaisin tämän kertaiset bile-kynteni... :)

Tässä siis kauheat nakkisormeni:
(kuva on vähän epäselvä, sillä jouduin ottamaan sen web kamerallani. Digistäni oli nääs patterit loppu...)







Ei muuta kuin kokeilemaan... oliskos tässä tämän pikkujoulukauden uusi kauneushitti?!? ;)
Lisää malleja ja ideoita tulee esille tuonnempana. Myöskin vinkkejä ja ideoita otetaan vastaan kommenttien muodossa.

Post crossing rintamalle kuuluu ihan hyvää. Olen saanut useamman kortin ympäri maailmaa ja tällä viikolla on tullut ilmoituksia sähköpostiini lähettämieni korttien perille menosta.
Minun piti vain kokeilla muutamalla kortilla tätä ideaa, mutta luulen jatkavani tätä harrastusta jonkin aikaa.
On niin mukava tulla kotiin ja löytää ylläripostikortteja laatikosta....
Muutoin sieltä löytyisi vain laskuja... ja kun tuo meiliboxinikin tuppaa huutamaan tyhjyyttään... :'(

Nyt ruuan laittoon ja sitten valmistautumaan iltaan. :)

LC

Syysmyrskyinen Lauantai

Kamala myrsky. Puut taipuvat melkein kaksinkerroin ja sataa lehtiä. Onneksi tänään näyttää selkeämmälle. Eilen koululta lähtiessäni jouduin kamalaan kaatosateeseen ja tuulen riepoteltavaksi.
Käväsin äsken sitomassa mustekaloilla sadesuojan motskaani kiinni. Tuuli tarttui suojaan niin napakasti, jotta se olis ollut kohta läheisessä puussa. Toivottavasti pyöräni ei kaadu tässä puhurissa. Näillä näkymin pyöräni matkustanee maanantaina viimein talvisäilöön. Eli nyt on viimeiset hetket pistää hieman suoja-aineita pintaan, jotta kostea varasto ei tee tepposia talven aikana.

Sain eilen pitkästä aikaa valmiiksi parit käsityöprojektit. Nyt on tilauslaukku valmis ja samalla pykäsin vielä itselleni hatun...
Tässä kuvat:



Neulahuovutin hattuuni yhden kanjin. Välttämättä kädentaitoni eivät ole maailman tarkimpia, mutta siinä pitäisin lukea "Kitsune".
Kuka tietää mitä se tarkoittaa? (itse tiedän... etsin tuntikausia sopivaa kanjia hattuuni. Vaihtoehtoja oli useita, mutta päädyin sitten tuohon.)

Illalla olisi sitten ajokauden päättäjäiset. Olo on vähän laiskan puoleinen ja melkein tekis mieli jättäytyä kotiin... mutta toisaalta, onhan se ihan mukava tavata ystäviä ja tuttuja. Saattaapi olla, jotta heitä ei tule tässä nähtyä sitten muutamaan vuoteen. Kaikki riippunee ensi kesän aikataulusta. Jos turhan kiirettä pitää, en kykene ottamaan motskaani ajoon lainkaan-> kokkarit jää käymättä :'( :'( :'(

Nyt pitäisi lähteä ulos reippailemaan. Meillä on vielä kuunliljat katkaisematta ja muutenkin haravalle olis käyttöä. Tosin, tuo myrsky taitaa levitellä ne lehdet saman tien, kun olemme saaneet ne haravoitua kasaan. Mutta tuleepa ainakin haukattua happea. On sitten mukavampi ja pirteämpi olo käväistä suihkussa ja alkaa pyntäytyä iltaa varten.

Iloista viikonloppua kaikille!

LC

Taas on yksi Japanintunti takana

Olen käynyt tässä syksyn mittaan Sampolassa japanin tunneilla. Itse asiassa kurssin nimenä taitaa olla "Japanin kieli ja kulttuuri", joten emme uppoudu pelkästään kielen saloihin, vaan saamme pikkaisen laajemman kuvan ko. maasta.
Hiljaksiin olemme opetelleet hiraganoja ja näiden myötä jonkin verran uusia sanoja. Paljonhan muutamassa tunnissa ei pysty eteenpäin menemään, mutta parempi tämäkin kuin ei mitään.

Pikkuhiljaa rupeaa jo esittelyt sujumaan:

• Hajimemashite.
• Watashi wa LC des.
• Finrandojin des.
• Tampere kara des.
• Dõzo yoroshiku onegaisemas.

Sitten voidaan kysellä:

• Nan desu ka?
• Kore wa nan desu ka?
• Sore wa enpitsu desu.

Myös lause: "Koko de kekkõ desu." on tullut tutuksi. Kuten myös muutamia kielioppijuttuja. Lausumisen suhteen japani ei ole erityisen vaikea, mutta kirjoitussysteemi on sitten ihan oma lukunsa.

Täytyisi kyllä aktivoitua tässä kieliopiskelussa ja pänttäillä näitä asioita ihan itsenäisesti. Vuosi on niin lyhyt aika ja siinä ajassa pitäisi jo oppia kieltä sen verran, jotta pystyisi edes liikkumaan Tokiossa itsenäisesti. Tyttäremme koulun aloittaminen Amerikkailaisessa koulussa vaatii varmasti paljon myös meiltä vanhemmilta... neiti tarvitsee kaiken mahdollisen tuen, mitä vaan pystymme antamaan. Näin ollen olisi hyvä, jos pystyisin jo edeltä käsin opettelemaan asioita, jotta oman kielikoulun aloitus olisi hieman kevyempää.... Nyt tuli sellainen olo, jotta olen kirjoittanut tästä ennenkin. Toistan siis itseäni räikeästi. No, ei sen väliä. Kirjuuttelen mitä mieleen juolahtaa.

Eilen meillä kävi kylässä eräs aktiivinen Japani Blogin kirjoittaja ja kertoi omista kokemuksistaan niistä kuukausista, joina hän oli vaihtarina Hokkaidolla. Hänen bloginsa ansiosta meikäläinen on päässyt pikkasen kurkistamaan jo edeltä käsin kyseiseen maahan ja kulttuuriin.

Lämmin kiitos ystävällemme! Nyt meillä on odottamassa sähköjohtoon liitettävä adaptori tulevaa kannettavaa tietsikkaa varten. Samaten Japanin verkkoon sopiva akkulaturi, jotta saan kameran akut ladattua. Nyt meidän ei tarvitse heti maahan saavuttuamme lähteä metsästämään kyseisiä tarvikkeita vajavaisella kielitaidolla (lue: lähes tulkoon ummikkona...).

Pakkailu into on tässä kuukausien varrella hyytynyt, vaikka pikkuhiljaa sen pitäisi ruveta innostamaan enemmän... Niitä pahvilaatikoita kun jostain ilmestyisi meitin ovelle... (toiveajattelua). No, täytynee jossain vaiheessa tehdä kierros kenkäkauppoihin ja Giganttiin... Niinhän se on, vain hullu maksaa liikaa laatikoista, joita voi ehkä ilmankin saada.

Nyt tämä niinkö menis tuonne töllön ääreen ja jatkais laukun neulomista.

LC

Viimeyön saldo

Viimeyön saldo... kädet ihan karrella huovutuksesta, kaks huovutusneulaa poikki.
En malttanut antaa pipan kuivua, vaan rupesin hakkaamaan siihen maltanristiä. Aluksi tein aivan liian paksun kuvion. Koska pipa oli märkä, hakattava alusta oli aika sitkeää. Vähän myöhemmin myös hakattava lankakin oli muuttunut aika hankalaksi neulahuovuttaa. Tästä syystä sain 2 parasta neulaani pingahtamaan poikki. Onneksi oli silmälasit päässä! Muutoin lovettu neulan pää olis ollut silmässä!!!!!

Ensimmäinen kuviointi epäonnistui totaalisesti ja jouduin vielä pikkasen ennen puoltayötä purkamaan koko kuvioinnin ja aloittamaan alusta hieman ohkaisemmilla langanpätkillä. Aamulla vielä viimeistelin kuivunutta pintaa. Täytyy sanoa, että koko prosessi olisi ollut helpompi tehdä kuivana. Itse kuvion tekeminen oli haastavaa. Symmetrisen kuvion hakkaaminen ilman sabluunaa tuntui mahdottomalle tehtävälle. Luulin jo onnistuneeni, mutta tuota kuvaa katsellessa huomaan, ettei se vieläkään ole symmetrinen. Täytynee kehitellä jonkinlainen pahvisabluuna, mikäli toisen tuollaisen pipan joskus teen.

Nyt väsyttää. Muksu tuli aamulla kukonlaulun aikaan katselemaan ruotsinkielistä Muumia ja on siitä lähtien möyrinyt kainalossa. Yritän vähitellen raahautua aamukahville ja sitten katsomme mitä kivaa tälle päivälle keksimme. Olemme jälleen tyttöjen kesken koko päivän... Josko vaikka menisimme läheiselle vesitornille munkille ja mehulle.

Illalla jatkan perjantaina aloittamaani laukkuprojektia. Olen jo niin uppoutunut tähän puikkojen kanssa suihkimiseen, jotta minulla pitää olla monta työtä yhtä aikaa... (Apua! sanon minä, joka olen koko ikäni inhonnut käsitöitä!!!) Tämä kyseinen laukku on tilaustyö. Saan aivan ihanan käsin virkatun huivin vaihtarina tätä laukkua vastaan. :)

Japani-projektista:
Sain sovittua erään sukulaisemme kanssa, jotta saisimme varastohuoneen käyttöön marraskuun puolesta välistä lähtien. Mukava tietää, niin osaa pikkasen paremmin suunnitella tätä pakkausaikataulua.

Tämä on se huone, johon yritämme ahdata pääosan suomenkodistamme laatikkoihin pakattuna. Mikäli jotain huonekaluja jää yli, täytyy ne joko myydä tai kuljettaa sitten erään toisen sukulaisemme hieman viileämpään varastoon. Tärkeintä olisi, jotta tietynlaiset tavarat olisivat samassa paikassa. Jos joskus tarvitsemme jotain tärkeää, asioidemme hoitajan on helppo mennä etsimään (mikäli olemme muistaneet listata laatikkojen sisällöt siististi laatikon päälle).

Tässä on vielä parempi kuva siitä eilisestä harrikka-pipasta.

Nurmikko hiljenee seuraavaan kertaan.

LC

Hii! Taas pipoja....

Tässä uusimma tuotokseni. Tuo sarvipipo on jo myyty, mutta tuli takas pienennettäväkski.
Harrikkapipon kaksoisveli on kuivumassa mallipäässä ja odottaa kuviointia neulahuovutuksella. Suunnittelin laittavani siihen oranssilla maltanristin. Lisännen tämän kuvan huomenissa tänne blogiini.
Kaikki nämä kolme mainuttua pipoa poikkeavat edeltäjistään siinä, että olen huovuttanut ne käsipyykillä. Täytyy sanoa, että yllättävän työlästä.
Itse huovutukseen meni about tunti. Kädet karrella tulikuumassa vedessä mukellettiin pipoja "Le Chat" saippuan voimin. Välillä huuhdottiin kylmävesiämpärissä, jonka jälkeen vesi tuntui entistäkin polttavammalle. (Olin autuaasti unohtanut ostaa ne kumihanskat). Hiki valui... mutta oli upeaa huomata, kuinka säkin kokoisesta piposta vähitellen huopui sopivan kokoinen kippo.
Sen verran työlästä tämä käsin huovuttaminen, jotta taidan jatkossa pitäytyä edelleen pesukonehuovutuksessa.


Toissa iltana sain valmiiksi bile-laukkuni. Tuo kuva on huono, sillä sen läppä törröttää pikkasen ylempänä kuin se oikeasti on. Eli läpän alareunan pitäisi olla tuossa napissa ihan kiinni.
Ensimmäinen työni, josta tiesin ihan ensimmäisestä silmukasta lähtien millainen siitä pitää tulla. Yleensä soveltelen ja suunnittelen töitäni sitä mukaa mitä työ edistyy.


Ensimmäinen postcrossing kortti on saapunut. Perjantaina löysin postilaatikosta iloisen yllätyksen; kortin Kreikasta. Kuvassa on Acropoliskukkulat iltavalaistuksessa. Komean näköistä. Kortin lähettäjä toivoi että joskus vierailisin Ateenassa. Hän on muuten Kimi Räikkösen kannustaja. :) Olen myös saanut sähköpostiini ilmoitukset, jotta lähettämäni kortit ovat menneet perille.
Lähdin kokeilemaan tätä postcrossingia ihan huumor mielellä. Olen ihan tyytyväinen. Yllärikortti postilaatikossa piristi päivääni kummasti, joten taidan pistää uusia kortteja maailmalle, niin voi itsekin sitten odottaa yllärikortteja.

LC

Tässä se eilinen

Se eilen väkertämäni myssy on viimein valmis. Tämä yksilö oli työläämpi kuin arvelinkaan. Syynä se, että huopanen huopuu ihan kummalliseksi kiharaksi pinnaksi ja se ei ollut suinkaan tarkoitus tässä piposessa. Ilta menikin sheivatessa, harjatessa ja kuivatessa tekelettä.

Aamulla kävin hakemassa piposen saunan lauteilta. Oli sentä kuivunut yön aikana. Harjasin sitä vielä pikkasen aamulla ja vein myssyn näytille ja se sai vastaanottajan hyväksynnän. Onneksi!
Tässä illalla vielä pikkasen viimeistelin sitä ja höyrytin yläosaa pikkasen pyöreämmäksi, jotta istuisi paremmin uuden omistajansa päähän. Eli nyt ensimmäinen tilattu yksilö on valmis vastaanottajalleen.
Kannatti väkertää, sillä tätä hattua vastaan olen saamassa jonkin sorttisen modistin irtopään tai jotain sinne päin. Vaihtokauppa se on joka kannattaa :)

LC

Taas pari pipaa...

...Ja päässäni on yks vettä valuvana muotoutumassa ja kuivumassa.
Totesin juuri, että Huopasesta saa kivat puput, mutta pipoista tulee ihmeen rypyliäisiä. Täytyy siis tilata pian mustaa hahtuvaa, jotta pääsee tekeen miehiseen makuun sopivia päähineitä.

Sain eilen paketissa Pirtin kehräämön huopasta. (Kiitos Kati!) Yllätyin kuinka pehmeää ja vahvaa tämä hahtuva on. Siis laatuero on huomattava verrattuna eestistä tilattuihin. Joissakin kohtaa eestiläinen hahtuva suortuva on about 4-5 kertaa ohkaisempaa ja samassa kiekossa saattaa paksuus vaihdella huomattavasti. Pirtin hahtuvan tuoksukin oli huomattavasti miellyttävämpi.
No, toisaalta olihan siinä jonkin verran hintaeroakin.

Tässä kuvat eilen valmistuneista (vasemmalla olevat, sininen ja viininpunainen).
Punaisen ja farkun värisen olen tehnyt aiemmin, mutta sain viimeisteltyä ne tänään.

Nyt päässä olevasta yritän napata kuvan huomenna, sillä koristeet ja sheivaus ja harjaus vielä puuttuvat.

LC

Sarvipipo Huopasesta

Tässä on nyt ne Huopasesta neulomani pipot.

Yllätyksekseni Huopanen kitistyi enemmän kuin uskoinkaan. Koneesta ottaessa pipot olivat lähes tulkoon kivikovia möykkyjä. Jouduin kastelemaan ne ja käyttämään tosi paljon väkivaltaa, ennen kuin sain ne joten kuten mahtumaan päähäni.
Vähitellen huopa pehmeni ja sain venytettyä pipot oikeisiin muotoihinsa. Kyllä ne aikuisen päähän mahtuu, mutta väljyyttä ja syvyyttä olisi saanut olla pikkasen enemmän , jotta saisi vedettyä pipon paremmin korville. Näihin kumpaankin käytin melkein koko kerän. Näin jälkeen päin tiedän, että kunnolla mahtuvaan pipoon tarvitaan vähintään koko kerä tai jopa pikkasen enemmänkin.

Nyt suunnitteilla on musta pipo oranssin merkein... eli tiettyyn motska merkkiin hurahtaneet saavat oman mallinsa. Kerkesin kuitenkin luomaan puikoilleni kirjavasta hahtuvasta tekeleen, josta en ole vielä tässä vaiheessa varma, tuleeko siitä bilelaukku, vai yksi tilatuista hatuista...
Hii! On kivaa tehdä jotain ihan vaan intuition ohjaamana.
Huomen aamulla olis sitten hammaslääkäri... IIIK!!! Saas nähä kuis meikäläisen purukaluston käy....

... Siihen saakka; MORO!

LC

Uunituoreet pipot

Viime öisen uurastuksen jälkeen sain tänään koneeseen 2 pipoa.
Vasemmalla ensiksi valmistunut lurppakorvainen pipo ja oikealla meidän neidin punainen kissa-pipo. Mikäli olisin malttanut hetken odottaa, olisi kolmaskin pipo kerennyt käsittelyyn. Puolen yön jälkeen en meinaan millään malttanut olla aloittamatta uusista langoista mustaa pipoa, johon tulee punaiset "sarvet".

Tätä kirjoittaessani pipo on päättelyä varten valmis. Pitäisi jostain keksiä lisää pyykkiä koneeseen, jotta pääsisin testaamaan miten huopasesta onnistuu tuollaiset sarvi/korva pipot. Olen saanut paljon positiivista palautetta noista pipoista, ja moni on jo kysellyt josko tekisin heillekin jonkinlaisen päähineen.

Täytyy sanoa, että olen saanut tästä pipojen värkkäyksestä tosi paljon iloa ja energiaa.

Ensinnäkin, olen taas ylittänyt yhden kynnyksen.... tähän asti olen inhonnut käsitöitä yli kaiken. Kuten olen aiemmin täällä kirjoittanut, koulun käsityötunnit olivat minulle lähinnä painajaisia.
Tämä suuri onnistumisen ilo on tosi mahtavaa. Projektia aloittaessa en koskaan ole varma lopputuloksesta tai siitä miten työ pitäisi toteuttaa. Olen sovellellut ja keksinyt omia ratkaisumalleja. Koskaan ei ole voinut tietää minkälaisena työ tulee pesukoneesta. Mutta jokaisella kerralla olen kuitenkin yllättynyt positiivisesti ja kokenut suurta onnistumisen riemua. Nyt kun vielä saa toisten ihmisten kannustuksen ja positiivisen palautteen............ Kivallehan se tuntuu! :)
Joku ehdotti, että voisin ruveta tekemään tästä bisnestä. Luulen kuiteskin, etten viitsi ruveta näitä ihan sarjatöinä tekemään. Tekemisen ja luomisen riemu taitaisi kadota hyvinkin pian, jos pitäisi yrittää tehdä samanlaisia ja jollain tietyllä aikataululla. Tietenkin, jos joku ehdottomasti haluaa jonkin tekeleeni ostaa, saatan harkita sen myymistä... mutta...
..jokainen näistä on erinäköinen ja uniikki. Tuntuu sille ettei yhdestäkään raaskisi luopua. Ihan kuin myisi omia lapsiaan. Onkohan noilla taiteilijoilla sama tunne, kun he myyvät taulujaan, joiden kanssa on viettänyt tuntikausia ja joihin on pistänyt itsensä likoon???

LC

Tässä kaikki tekemäni hatut yhteispotretissa:
(paitsi meidän neidin hilkka puuttuu)